9. tammikuuta 2014

Only the beginning?

Mukaan lukien viime postaus, kerron tosi paljon mun motivaatiosta ja tavoitteista mutta vaikka kuinka paljon koitan ettiä sitä inspiraatiota ja vaikka tiiän tasan tarkkaan minkälainen ihminen haluan olla ja mitä haluan tehä nyt lähi tulevaisuudessa mutta tänään mulla tuliki mieleen että mitä mie oikeen teen sitte vähän kauempana tulevaisuudessa. Vaikka ei sekään nyt kauheen kaukana ole kun vuoden sisässä viimestään pitäis jo päättää mihin kouluun haluan lähteä, puhumattakaan mihin maahan. Vaihtoehtoja on niin paljon ja kun itse tein tänään pientä googlettelua ammateihin ja kouluihin liittyen niin en löytäny yhtäkään mikä ois semmonen mun tyyppinen ja siis semmonen missä näkisin itteni. Ja tää on aika pelottavaa koska jos en ois koskaan muuttanu Pietariin en ois vielä moneen moneen vuoteen ajatellut ees tämmöstä mutta täällä tuntuu et kaikki on niin varmoja mitä ne haluaa tehä ja sitä painotetaan niin paljon et mun ikäsenä pitäs alkaa tietään jo ja pitäis tehdä niitä valintoja. Tällä hetkellä mua turhauttaa ja pelottaaki kaikki ajatukset et mitä ihmettä mun elämälle tapahtuu. Tiiän kyllä että pärjään tosta koulusta mutta se ajatus siitä että se ei todellakaan lopu siihen et saan tän koulun loppuun vaan siitä se vaikeudet alkaaki kun kaikki riippuu pelkästään mun valinnoista. Tosiaanki jos oisin suomessa niin en todellakaan ajattelis tämmöstä, mutta kun en vaan ole ja täällä tää tilanne on erilainen.
    Ja niinko aluksi sanoin että kun oon nyt tosi paljon puhunu tästä aiheesta ja muustaki tämmösistä "ei niin hauskasta" aiheista mut tuntuuki että tää mun blogi muuttuu semmosesta joka päiväisestä elämästä joksiki terapiaksi mulle vaan purkaa mun ajatuksia. Mut siis tälllä hetkellä mun ajatukset on vaan niin sekasin ja en keksiny sit muuta ratkaisua ko kirjottaa niistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti