
Tää on ihan hirveetä kirjottaa tästä, koska en oo aijemmin "ulkoistanu" näitä ajatuksia mitenkään. Ja kauhistuttaa ajatus että miten mä oon antanu tän vaikuttaa muhun näin paljon. Ehkä se että kuulen sen mun perheen sisältä niin satuttaa mua. Haluan vaan tästä tilasta pois ja mahdollisimman nopeaa, koska vihdoin oon päässy yli kaikesta siitä mitä oon enemmin tuntenu että oon huonompi ihminen kun muut, ja vihdoin ko olin täysin tyytyväinen itteeni ja siihen kuka oon niin yhtäkkiä huomaan näitten ajatuksien liikkuvan mun päässä. Ja vaikka vakuutan itelleni että oon täydellinen just semmosena kun oon, en vaan voi välttyä niiltä ajatuksilta et jos mun pitää tehä jotain ollakseni parempi muiden silmissä.

Mun on pitäny lähi aikoina kiinittää tosi paljon mitä syön, saan huomautuksia siitä joka ikinen päivä ja se aiheuttaa mulle 20% mun stressistä. Ja vaikka mulla on aivan mahtavia ihmisiä mun elämässä tällä hetkellä, jotka ei välitä miltä näytän ja näyttää tykkäävän musta ihan vaan siitä et minkälainen ihminen oon niin silti en vaan oo päässy eroon tästä tunteesta joka vakuuttaa mulle toisin. Myös mun kaverit on tukenu mua sillee hirveesti antamalla motivaatiota mennä salille, nauttia mun elämästä jne. ja ne saa mut huomaamaan mitä multa on puuttunu. Lähinnä mun äiti on asettanu mulle ns "tavoitteen" siihen miten mun pitäis mun elämää elää ja tällä hetkellä mulla ei itellä oo pientäkään motivaatiota toimia sen mukaan. Eli ihan ensimmäiseksi mun on pakko päästä eroon mun ajattelutavasta jotta teen mun äidin tavotteesta mun ihan oman tavoitteen. En tiiä miten sen teen, mut en enää halua ajatella itestäni niin kun oon lähi aikoina tehny.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti